Jokaisella on oikeus tuntea itsensä kauniiksi
Jokaisella on oikeus tuntea itsensä kauniiksi, ja minun tehtäväni mittatilausompelijana on auttaa sinua siinä. Valmistaa vaatteet, joissa sinä tunnet itsesi kauniiksi. Itsenäsi. Olet sitten minkä kokoinen tai muotoinen vain.
Ompelijana minulle kauneus ei ole yhdessä muotissa, vaan meidän jokaisen uniikeissa kurveissa. Siinä pilkkeessä silmäkulmassa ja kohentuneessa ryhdissä jotka valtaavat sinut kun koet itsesi kauniiksi.
Ompelijana minulla ei ole ennakkoluuloja sinusta, ei odotuksia että mahdut johonkin muottiin. Minulle sinä olet uniikki, yksilö ja sellaisena kaunis.
Brallan kautta voimaannuttavia kokemuksia
Bralla mittatilausmallistona on upea väylä välittää tuota yllä kirjaamaani punaista lankaa. Haluan esitellä tuotteeni tavallisten ihmisten päällä. Eri kokoisten ja eri mallisten ihmisten. Tässä tapauksessa naisten tai naisoletettujen päällä.
Alusvaatekuvaukset ja kuvien käyttö meidän markkinoinnissa vaatii kuitenkin malleilta ja yhteistyökumppaneilta rohkeutta. Rohkeutta näkyä, hyväksyä itsensä ja kohdata maailma.
On upea tunne ojentaa mallille hänelle tehty setti. Nähdä viereltä se ensisovitus ja seurata ammattilaista tallentamassa tämän upeisiin tuotekuviin. Yhdessä valokuvaajan kanssa pyrimme luomaan mallille kokemuksen jossa olo on turvallinen. Vielä tuotekuvien julkaisun jälkeenkin.
Haluamme, että jokainen teistä kokee Brallan kautta voimaantuvansa. Siksi sanomme: ”Rakastu naisellisuuteesi – Rakastu Brallaan!”
Brallan tuotekuvissa nähdään aina aitoja, arkisia naisia. Eri kokoisia ja eri muotoisia. Naisia, jotka ostaisivat itsekin Brallat. Samaistuttavia, jostakin tuttuja. Naisia, jotka ovat aivan kuin sinä ja minä.
Bralla03 mallina toiminut Reetta toivoo kehorauhaa ja kirjoitti meille aiheesta, omasta vinkkelistään.
Rohkeita askeleita kohti kehorauhaa
Rakkaudella Reetta – hyvä just näin
”Näytä minulle nainen, joka ei olisi koskaan tuntenut kehohäpeää. Näytä minulle nainen, joka ei olisi tuskaillut peilin edessä jonkin kehon osansa puutteellisuutta – suuruutta, pienuutta tai muuten vaan omissa silmissä vääristynyttä kohtaa. Ja kuitenkin sanotaan, että nainen on kauneinta, mitä maan päälle on luotu. Miksi meidän naisten on sitten niin vaikeaa hyväksyä kehomme?
Oma suhteeni kehoon sai alkusysäyksen laihana, lautana murrosikäisenä. Kun Levis 501 roikkuvat päällä ja topattuja rintaliivejä ei oltu vielä keksitty, voi elämä epävarmana 15-vuotiaana olla vielä asteen ahdistavampaa. Koulun pojat rankkasivat ”10 pyllyjä ja tissejä” – kuka ei kuulu joukkoon? 9. luokan matrikkeliin kohdalleni kirjoitettiin: ”Luiden kolinaa, Reetta lähestyy”. Suloista, eikö?
Minulla kävi kuitenkin onni, rakastuin 17-vuotiaana niin suureen ja syvään rakkauteen, että se rakkaus suojeli minua ja itsetuntoani vuosia. Kun toinen ihminen hyväksyy sinut ehdoitta, on myös helpompaa hyväksyä itsensä. Ja kuitenkin, edelleen verhosin itseni topattuihin rintsikoihin. Vaikka se kaikista läheisin sai nähdä minut paljaana, muu maailma sai nähdä minusta vain sen kuvan, jonka valitsin.
Raskausajat olivat mahtavia keholleni. Sain ihanaa pyöreyttä ja rintani paisuivat valtaviksi. Olisin ruokkinut niillä naapurienkin lapset. Sehän on itse asiassa naisen rintojen tehtävä, ruokkia jälkeläiset. Ehkä en ollutkaan täysin epäonnistunut naiseudessani?
Kului 40 jonkinasteista kehohäpeän vuotta. Pitääkö naisen todellakin ensin kärsiä 40 vuotta, ennen kuin voi todella hyväksyä oman kehonsa. Näköjään pitää ja moni kantaa tätä taakkaa loppuun saakka.
Miten oma prosessini kohti kehorauhaa sitten kulki? Olen viimeiset viisi vuotta tosissaan etsinyt itseäni ja paikkaani maailmassa. Opetellut hyväksymään itseäni, ajatuksiani, tunteitani, valintojani. Ehkäpä on siis luonnollinen jatkumo, että jossain kohtaa alkaa hyväksyä myös kehoaan. Sitä kehoa, joka on nyt pitkän ja vaikean elämänkriisin laihduttama ja riuduttama. Sitä kehoa, joka sitkeästi on nostanut minut sängystä ylös aamuisin, päivä toisensa jälkeen. Pysynyt vahvana ja tukenut elämän aallokossa.
Hilma sanoi, että taitaa nousta ”paskamyrsky”, kun hän otti laihan mallin kuvauksiin. Sanoin siihen, että ehkäpä on ihan hyvä näyttää naisen kehosta myös tämä puoli. Se, miten suru, kipu ja stressi laihduttaa ja vie kiloja. En minä ole valinnut olla laiha. Ottaisin mielellään +10 kiloa, pari kiloa tisseihin ja loput mihin vaan.
Sinulle nainen haluan sanoa. Se on vain keho. Ja samalla mikään muu maailmassa ei synnytä samanlaista ihmettä kuin naisen keho.
Se on sinun keho. Rakasta sitä. Kunnioita sitä. Pidä siitä hyvää huolta, mutta älä koskaan ikinä häpeile sitä. Ja mikä vieläkin tärkeämpää, rakasta itseäsi, hyväksy itsesi.
Jos voin kahdelle tyttärelleni opettaa yhden asian elämästä naisena, olkoon se tämä.”